Reissu tehty, kotona taas

Kesän pitkä purjehdus on nyt takana ja olemme kotona.  Vaikka matka jäi suunniteltua lyhyemmäksi, oli tämä kuusivuotisen purjehdushistoriamme pisin reissu.  Alla olevaan karttaan välimatkojen pituudet on otettu sähköisen merikortin reittiohjelmasta.  Todelliset mailit voivat siis vähän poiketa niistä mutkien ja kryssimisten vuoksi.  Kartan matkojen yhteispituus on 863 NM (=1598 km). Keskimääräinen matkanopeus oli tuulen suunnasta ja aallokosta riippuen 5,5-6.5 solmua. Huippunopeus oli purjeilla 8,3 ja moottorilla aallolta alas surffaten 9,3 solmua.  Koneella mentäessä nopeus oli yleensä 6 ja purjeilla lähemmäs 7 solmua.  Polttoaineen kulutus oli 137 litraa, parisen litraa tunnissa.  Matkan aikana kaasua kului yksi kahden kilon pullo.  Kaasua säästyi Visbystä hankitun vedenkeittimen ansiosta, koska satamissa saimme veden keitettyä sähköllä.

Alkumatkalla olisimme tarvinneet enemmän lämpimiä vaatteita, vaikka nytkin kerroksia oli jo monta. Loppumatkasta tuli paljon käyttöä aurinkovarjolle sekä tietokonetuulettimelle.  

Ensimmäiset levähavainnot teimme Gotlannin ja Öölannin välissä, jossa levälauttoja oli pienellä alueella.  Seuraavan kerran törmäsimme levään Arholman ja Maarinahaminan  puolessa välissä. Pahin tilanne oli Kökarin ja Jurmon välillä.  Loppumatkasta saarten välissä levä väheni, Taalintehtaan suojaisassa satamassa sitä ei ollut enää ollenkaan.  

Viimeinen matkapäivä Jurmosta Taalintehtaalle oli nautinnollista purjehdusta.  Tuulen nopeus vaihteli

kahden ja kuuden sekuntimetrin välillä, vauhti solmuina samoissa lukemissa.  Vaikka kotiinpaluu tuntui viiden viikon vene-elämän jälkeen mukavalta, oli reissun päättäminen myös haikeaa.  Mielessä alkoivat kehittyä jo tulevien kesien suunnitelmat.  Norjakin on meillä edelleen purjehtimatta.

Letkeää matkantekoa, leväkarmeutta ja Jurmo

Aamulla tankkasimme veneen ja ennen kahdeksaa lähdimme matkaan kohti Jurmoa.  Heti aamusta oli kuuma.  Meri oli tyyni.  Matkan aluksi väylä oli kapea ja matala.  Osa reitistä näkyi sähköisissä kartoissa valkeana, kartoittamattomana alueena.  Etenimme varovasti, kaikua tiiviisti seuraten.  Näissä tilanteissa eteenpäin näyttävä kaiku on mainio apu.

Väljemmille vesille päästyämme tuuli vähän virisi tyyntyäkseen taas.  Purjeet saivat siis pysyä pussissa.  Sottungalandetin kohdalla saarten takaa alkoi nousta savua.  Se eteni rintamana meitä kohti ja peitti näkyvistä veneet, saaret, koko maiseman.  Ennen kuin savu saavutti meidät se alkoi vetäytyä.  Olikohan tämä se merisavu?

Päivä oli helteinen ja aurinko polttava.  Kun meri oli jo peilityyni eikä tuullut enää, avasimme päivänvarjon.  Ihana Simrad ohjasi venettä, me kurkistelimme vastaantulevaa liikennettä varjon alta ja tarkastimme suunnan säännöllisesti - ja pelasimme korttia.  Tämä se oli hauskaa matkantekoa, varsinaista risteilymatkustamista.  Ainoa murhe oli veneen ulkopuolella.  Meren pinta oli ruskean leväpuuron peitossa.  Taakse jäi veneen tekemä vana, paikoin ei veden pintaa muualla näkynytkään.

Jurmo on meille jokakesäinen käyntikohde.  Siellä on puhtaat vedet, ainutlaatuinen luonto ja leppoisa tunnelma.  Nyt vesi oli karmeassa kunnossa.  Ennen satamaa leväpeitto vähän rakoili ja näkyi vain hitulaa veden pinnan alla.  Siinä kohtaa hylkeen pää tuli näkyviin.  Mitähän se mahtaa tuumata leväkerrosten läpi sukeltaessaan?  Satamassa kuulimme, että levä on tullut tänne vasta parin viime päivän aikana.  Miten toivommekaan tuulia, jotka hajottaisivat lautat ja veisivät levät mennessään.  Ja miten toivommekaan, että Itämeren suojelu etenee ja leväongelma helpottaa.

Kun saavuimme neljän aikoihin, Jurmon satama oli jo melko täysi.  Sinä aikana, kun kiertelimme etsimässä paikkoja, yksi vene lähti ja me pääsimme sen paikalle.  Juuri rantautuessamme läheisen pilvirintaman alla salamoi, ehdimme siis sopivasti ukkosen alta pois.  Jälkeemme tuli vielä useita veneitä.  Vaikka satama näytti tupaten täydeltä, rannalla olijat tiivistivät veneiden välejä ja liki kaikki tulijat saatiin maihin.  Jopa yhdysalus Eivorin laituriin kiinnittyi useita veneitä peräkkäin ja kyljittäin.

Kun menimme maksamaan satamamaksua, huomasimme, että rantakallion savustusuunista nosteltiin valmiita kaloja.  Siltä seisomalta menimme Kaffelaan kalaostoksille.  Saimmekin todella maukkaan kirjolohifileen.  Kampelaa, jota täällä yleensä savustetaan ja myydään, ei nyt ollut, koska levän läpi ei voi kalastaa.  Eivät kirjolohetkaan kaukaa olleet.  Ne oli tuotu tänne Nauvosta.

Täällä Jurmossa vietämme ehkä pari, kolme päivää tai niin kauan kunnes tuntuu, että on aika lähteä.  Vaikka matkasuunnitelmat olivat Norjassa asti, ja toteutunutkin matka Öölannin eteläosassa, on Jurmo tämänkin retken odotetuimpia kohteita.  Käymme istuskelemassa silokallioilla, kivikkorannoilla silittelemme meren pyöristämiä kiviä, kävelemme kylälle, saunomme, ja joka päivä syömme tuoretta savukalaa.  Täällä saa sielu levätä ja mieli kelata menneitä seikkailuja.  Kun olemme valmiit, lähdemme kotiin.

Menoa mukavassa kelissä - ja näyttävä rantautuminen

Aamulla Eeva pääsi porisemaan viereisen veneen miehistön kanssa.  Juttu kulki kesän reissuissa ja kokemuksissa Itämeren satamista.  Olimme kulkeneen samoja jälkiä Haapsalu-Fårösund-Arholma -linjalla.

Aamulla lähdimme liikkeelle kaikessa rauhassa puolen päivän aikaan.  Toivuimme aikaerosta, vaikka se myöhästytti lähtöämme tunnilla.  Päivä oli helteinen ja tuuli mukavat 4-5 m/s.  Föglön selällä innostuimme kryssimään.  Se oli hauskaa puuhaa, kun ei ollut minnekään kiire.

Olimme ajatelleet edetä 30 mailin matkan Sottungalandetiin.  Mutta koska alkoi olla jo myöhäinen iltapäivä ja kohdalle sattui Degerbyn satama, teimme nopean päätöksen yöpyä siinä.  Lauttalaituirin viereisessä pienvenesatamassa oli tilaa.  Mutta niin kuin joskus nopeissa päätöksissä jokin kohta toiminnassa jää huonolle harkinnalle.  Niin sitten kävi, että jossain vaiheessa Eeva huomasi laiturilla seisoessaan pitelevänsä veneen keulasta kiinni, ja vene ja laituri erkaantuivat toisistaan.  Veneestä irrottaminen oli jo myöhäistä, ja pian jalat eivät enää yltäneet laiturille.  Samassa Eeva sai vastauksen joskus pohtimiinsa kysymyksiin: Jos laiturilta pludaa, tuntuuko vesi kylmältä?  Ei tunnu.  Riittävätkö käsivoimat veneen keulassa roikkumiseen?  Riittävät, ja pitkään.  Rannalla oli kaksi naista auttamassa, Jarmo piteli venettä, ettei se litistänyt Eevaa laituria vasten.  Aikansa roikuttuaan Eeva kapusi laiturille rivakoiden naisten avustamana. Sortsin lahkeet kastuivat, ei sattunut mihinkään, edes lipposet eivät pudonneet.  Vähän aikaa kesti, että käsien tärinä lakkasi.  Onneksi mulahdus sattui tässä kirkasvetisessä satamassa eikä Maarianhaminan levävellissä.

Illalla kävimme syömässä paikallisessa majatalossa.  Ahvenanmaan pannukakku oli hyvää.

Ahvenanmeren ylitys

Ruotsissa tulee vasta 2015 alusta voimaan säännös, että veneen vessajätteitä ei saa laskea mereen.  Senpä vuoksi septityhjennyspisteet ovat lisääntyneet satamissa.  Arholmassakin on kelluva tyhjennyspiste.  Sinne me suunnistimme ensimmäisenä ennen merelle lähtöä.  Sinä aikana, kun olimme lahdella olleet emme olleet nähneet ketään käyttävän sitä.  Kun pumppailimme tankkia tyhjäksi, tuli yksi ruotsalainen kyselemään, että kuinka toimii.  Tiesi, että Suomessa tyhjennyspisteitä on joka paikassa.  Ruotsalaiset vielä opettelevat tätä toimintaa.

Oli aika laskea Ruotsin vieraslippu ja nostaa Ahvenanmaan lippu saalinkiin.

Alkumatka ajeltiin moottorilla kevyessä tuulessa launataina 19.7. klo 9.10.  Meillä on veneessä kaksi autopilottia.  Vanha Simrad tuli veneen mukana.  Testasimme sitä joskus aikoinaan ja totesimme, että kiemurtelee, kiemurtelee eikä toimi.  Ostimme uuden Raymarinen.  Se ohjaa kyllä, mutta oikullisesti.  Välillä tekee mutkia ja äkkikäännöksiä siihen malliin, että sitä on vahdittava herkeämättä.  Semmoisesta autopilotista ei ole paljon hyötyä.  Tänään otimme vanhan pilotin vielä kerran kokeiluun.  Olemme lisänneet veneeseen akkukapasiteettia, joten jos vika on ollut virran vähyydessä, nyt sitä pulmaa ei pitäisi olla.  Ja vanha pilotti toimi.  Se ohjasi eleettömästi ja pysyi moitteettomasti linjassa.  Mikä riemu!  Istuimme molemmat veneen keulalla, ja vene kulki.

Keskellä merta tuuli voimistui neljän, viiden sekuntimetrin paikkeille ja saimme purjeet ylös.  Sivuvastainen antoi mukavat, vajaan kuuden solmun vauhdit.  Loppumatkasta tuuli tyyntyi ja ajelimme moottorilla Maarianhaminan täyteen Länsisatamaan ennen kolmea.  Yksi vene oli juuri lähdössä ja perimme sen paikan.  Sataman vesi oli kuin hernekeittoa.  Näin paksua levää emme ole ennen nähneet.

Kun illalla istuimme syömässä rantaravintolan terssilla, viereiseltä lipputangolta kuului miehen karjaisu, pieni laukaus ja iso pamaus.  Sitten pursiseuran lippu laskettiin ja samalla kaikissa veneissä otettiin veneen liput pois.  Semmoinen traditio Maarinahaminassa.  Kun tulimme syömästä, Jarmo huomasi, että vieressä oleva Swan 371 oli nimeltään Numbawan.  Se on tuttu vene Auli Irjalan kirjasta Matkapurjehtijan opas.  Se on kiertänyt maailmaa kiitettävästi ja sen edeltäjä s/y Dike pallon ympäri.  Pääsimmepä hienoon seuraan.

Arholma

Tässä muutama kuva Arholmasta.  Oli ihana päivä.

Kun perjantaipäivä alkoi lämmitä, viritimme tämän kesän parhaan venehankinnan, päivänvarjon (9,90e Biltemasta).  Aamu-uinnilla on näemmä jo käyty.

Jollalla soudeltiin rantaan.

Pellonreunoja ja kyläteitä pitkin kuljimme kaupalle.

Saaren suosituin menopeli.

Netti löytyi.  Sään tarkistus meneillään.

Takaisin veneelle.

Illalla grillailtiin.

Lauantaiaamuna oli aika nostaa ankkuri ja jatkaa matkaa.

                     

Päivässä Tukholman saariston läpi

Päätimme lähteä Nynäshamnista torstaiaamuna 17.7., kunhan heräämme rauhassa.  Heräsimme varhain ja lähdimme matkaan klo 7.25.  Aamu oli aurinkoinen ja tyyni.  Suuntasimme saarten väliin pohjoiskoilliseen menevälle reitille.  Tuuli oli heikkoa puoleen päivään asti, joten ajelimme moottorilla.  Puolen päivän aikaan sivumyötäinen oli neljän ja viiden sekuntimetrin paikeilla ja päätimme nostaa purjeet.  Vauhti laski koneajon kuudesta solmusta neljän ja viiden paikkeille, mutta tuuli vei.  Purjeilla matkasimme nelisen tuntia.  Loppumatkasta tuuli heikkeni, joten kone sai taas tehdä töitä.

Saaristoreitillä väylät ovat pääsääntöisesti syviä ja leveitä, välillä on suurempia selkiä.  Emme olleet liikkeellä yksin.  Pitkällä suoralla, aukealla paikalla seilasi samaan aikaan kymmeniä muita veneitä.  Reitistämme vähän sivummalla oli sattunut jokin onnettomuus.  Pelastushelikopteri saapui paikalle, laski pelastajan alas ja sen jälkeen kopterin ja meren välillä kulki pelastusköysi moneen kertaan.  Paikalla oli kaksi venettä, joista toinen jatkoi matkaa.  Mitä lie tapahtunut, emme tiedä.

Olimme varautuneet yöpymään noin neljänkymmenen mailin kulkemisen jälkeen.  Koska sää oli kaunis ja keli helppo, emme malttaneet pysähtyä vaan jatkoimme suoraan Arholmaan.  Tiesimme edelliseltä reissulta, että siellä on mukava lahdenpoukama, johon voimme ankkuroitua.  Kun saavuimme, lahdella oleva vierasvenelaituri oli tupaten täynnä ja ankkurissakin toistakymmentä venettä, mutta joukkoon mahtui.  Kello 21.25 pudotimme ankkurin.  Matkaa kertyi yli 70 mailia.

Kun istuimme illalla takatuhdolla, laiturista kantautui yhteislaulua kitaran säestyksellä.  Kiittelimme oivallista sijaintiamme vähän kauempana laiturielämästä.  Pitkän matkapäivän jälkeen uni maistui.

Tässä lahdessa nettiyhteydet ovat heikonlaiset.  Blogin päivittäminen tapahtuu siten, että soudamme jollalla rantaan, kävelemme saaren toiselle laidalle pitkin kärrypolkuja, pellon reunoja ja kylän raittia.  Siellä on kyläkauppa, yhteysveneen laituri ja ravintola, siellä on todennäköisesti paremmat yhteydet ja saamme tekstin lähtemään.

Arholman saari on kuin toisesta maailmasta.  Viime kerralla kyläteitä kävellessä tuntui kuin olisi 50-luvun elokuvan kulisseissa.  Yleisin kulkuneuvo näytti olevan mopo, jonka eturenkaan päällä on lava.  Siinä kulki niin emäntä kuin tavaratkin.  Tässä idyllissä viihdymme tämän päivän.  Mikäli eiliset sääennusteet pitävät vielä huomennakin paikkansa, aamulla lähdemme kohti Maarianhaminaa.  Ne ennusteetkin käymme tarkistamassa siellä saaren toisella laidalla.  

Matka Nynäshamniin

Säätiedotuksissa ennustettiin tiistaille 15.7. aamusta heikkoa tuulta lännestä.  Puolen päivään mennessä tuuli kääntyisi etelään ja alkaisi voimistua niin, että puolen päivän jälkeen se olisi 10 m/s.  Suunnittelemamme reitti Arkösundista Nynäshamniin kulki alun aavan jälkeen saarten suojassa, mutta lopussa oli 17 mailin avomeriosuus, josta 12 mailia länteen ja loput pohjoiseen.  Meidän olisi selvittävä tuosta kahdentoista mailin osuudesta ennen kuin tuuli olisi 10 m/s ja aallot sen mukaisia tai sitten yövyttävä ennen tuota suurta selkää.

Lähdimme matkaan klo 6.25.  Aamupalankin söimme vasta matkalla.  Meno olikin tasaista, koska sää oli vielä tyyni.  Tuuli voimistui vähitellen, mutta emme nostaneet purjeita, koska meillä oli kiire ja toistaiseksi pääsimme moottorilla nopeammin.  Ennen puolta päivää saavuimme suuren aavan alkuun.  Avasimme keulapurjeen.  Tuuli nousi aavalla edetessämme korkeimmillaan 11 sekuntimetriin.  Aallokko oli puolesta metristä puoleentoista, ja se oli lyhyttä ja terävää, paikoin ristiaallokkoakin.  Matkavauhtimme pelkällä keulapurjeella oli 6,5-7,5 solmua, suffeissa jopa kahdeksan.  Ylitys meni hyvin, ja pohjoiseen menevällä väylällä matkan loppuosassa tuuli tulikin selän takaa ja meno oli varsin mukavaa.  Saavuimme Nynäshamnin satamaan klo 14.40.  Kun olimme jo kiinnittyneet laituriin tuuli yltyi vielä.  Olimme tyytyväisiä, että pääsimme rantaan ennen kelin kovenemista.

Nynäshaminin satama on todella täyden palvelun vierassatama.  Pesu- ja wc-tilat ovat siistit ja riittävät, sauna on lämmin kaiken päivää, rannassa on useita kahviloita ja ravintoloita, kalasavustamo ja -kauppa, tuoretori ja venetarvikeliike. Kaupunki ei sinällään ole mikään ihmeellinen, mutta tästä on lyhyt matka Tukholmaan.  Lähijunat lähtevät sataman vierestä.  Samalla satama-alueella on laiturit kalastajaveneelle sekä yhdysaluksille, jotka kulkevat saarten välejä.  Myös Visbyn matkustaja-alukset lähtevät tästä ihan vierestä.  Venesataman läheisyyteen, peremmälle samaan salmeen, pysähtyy suuria risteilyaluksia, jotka tuovat matkustajia pienillä veneillä rantaan. Täällä voisi kuluttaa koko päivän vain seurailemalla sataman elämää.

Söimme juuri aamupalaksi rannan kaupasta ostettua savusiikaa ja mansioita.  Jarmo odottaa jo innolla venetarvikeliikkeeseen pääsyä.  Kolme vuotta sitten täällä ollessamme ostimme liikkeestä mainiot veneistuimet, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä ja lisänneet seilaamisen mukavuutta huomattavasti.  Tänään ostoslistalla on uusi matto.  Muuten päiväohjelmassa on joutenoloa ja iltasella tulevien reittien ja sääennusteiden tutkailua.  Huomenna matka jatkuu Tukholman saariston suojassa kohti pohjoista.  Saaristoväylällä emme ole sään armoilla niin paljon kuin olemme olleet tähän asti.  Nyt olemme tutuilla ja helpoilla vesillä.